Vaatteiden ompelua Intian malliin

Viime viikolla pesulan väki päätti kutistaa lempisalwarkameezini valmiiksi tavoitepainooni sopivaksi (mistä ne arvasivatkin?). Koska minulla on muutenkin huutava pula tähän helteeseen tarpeeksi vilpoisista vaatteista ei auttanut muu kuin suunnata kaupungille ostoksille.

Intialaisilla tuntuu olevan hassu käsitys, että isojen tyttöjen pitää pukeutua ruskeaan tai vaatteen on vähintäänkin oltava mallia säkki, jossa on reiät päälle ja käsille. Sääli minulle sillä rakastan värejä, ja roikkuvat vaatteet eivät todellakaan imartele tätä vartalotyyppiä. Niinpä päädyin muutaman turhautumisen jälkeen teettämään itselleni sopivat vaatteet. Asiaa auttoi myyjä joka seisoi vieressä vakuuttamassa "Eeeeeniting wee kan duu". Myös edellisen reissun positiiviset vaatteittenteettokokemukset olivat vielä tuoreessa muistissa.

Sopivat kankaat löytyivät ja myyjä lähetti juoksutytön asialle, ja me perässä. Ompelimo sijaitsi vilkasliikenteisen kadun vastakkaisella puolella ja jo tien ylitys sai Intiassa vähemmän aikaa viettäneen ystäväni pyörittelemään silmiään.

Ompelimossa alkoi sitten mittojen otto ja keskustelu siitä, minkälaisen vaatteen haluaisin. Mitä tilasin: Puoleen reiteen ulottuvan hihattoman, muotoillun, tyköistuvan yläosan avaralla kaarimuotoillulla kaula-aukolla ja salwar-housut. Mitä sain: 20 cm rinnan kohdalta liian leveän yläosan, jolla oli pituutta reilusti yli polvien (kaula-aukko sentään meni nappiin) sekä valtavat pussihousut (noh, salwarithan nekin), joissa toinen lahje oli puoli metriä leveämpi ja pitempi kuin toinen. Paikanpäällä katsottuna nämä vaatteet tietenkin näyttivät varsin hyvin tehdyiltä, ja totuus paljastui vasta GH:lla niitä sovittaessa. Jaa miten en huomannut esim. lahkeiden eriparisuutta paikan päällä? Valtava määrä rypytettyä kangasta äkkiseltään katsottuna saattaa hämätä kokematonta katsojaa aika hyvin.

Illalla ajelimme takaisin keskustelemaan työn laadusta. Ompelija oli vakaasti sitä mieltä, että housuissa ei ole mitään vikaa, vaan ne ovat "Indian style" ja "bjuuuuutiful". Minä olin mitä ilmeisimmin ymmärtämätön moukka, joka ei tiennyt pussihousuista mitään. Yritä siinä nyt sitten vakavalla naamalla selittää, että ei kai Indian style nyt tosissaan tarkoita sitä, että toinen reisi näyttää siltä, kuin housujen sisälle olisi jemmattu täysikasvuinen vesimeloni, vaikka toinen lahje pysyy paidan sisällä piilossa. Eikä varmaan myöskään ole tarkoituksenmukaista että lahje seuraa perässä kuin laahus.

Ompelija päätyi siihen tulokseen, että minä en ymmärrä mitään pussihousuista, minä olen lihava ja housuja pitää leventää (ei väliä, vaikka kuinka vakuuttelin, että ne ovat juuri sopivan kokoiset ylhäältä). Lopputulos: Housut kelpaisivat vanteella vahvistettuna sirkuspellelle, mutta lahkeet ovat sentään samankokoiset. Kaikki rypytyksen on purettu reisistä, ja osa on siirretty takapuoleen. Vyötärön kohdalla on siis kangasta varmasti kaksiin housuihin, mutta onneksi nuo vaan vedetään narulla tiukaksi. En jaksanut enää inttää, vaan päätin ommella ne itse Suomessa sopiviksi. Yläosa on nyt loistava, tosin liian pitkä. Sitä on mahdoton lyhentää ilman että kirjailut kärsisivät. Ehkä siitä voi tehdä mekon jonain päivänä. Tahdoin nimenomaan lyhyemmän yläosan sen tähden, että pitkiä minulla on jo kaappi täynnä, ja lyhyt olisi vähän käyttökelpoisempi Suomessa. Mutta täällä on turha ajatella itse, menee hukkaan kova aivotyö :)

Valitettavasti en saa vaatteesta kuvaa tänne, koska vein sen toiveikkaana pesulaan. Jos ne onnistuisivat kutistamaan sitä samassa suhteessa kuin lempparisalwariani, tämäkin saattaisi olla kohta sopiva.

Tällä viikolla lupaan päivittää ainakin vielä kerran, sillä viime viikonloppuna kävimme Kettuvallamilla, eli asuntoveneellä Kollamin takavasillä ja sieltä olisi upeita kuviakin luvassa. Tai pitäisi olla, en minä ole niitä itsekään vielä katsonut.