Kotiinpaluun aika

Tänään alan haikein mielin pakkailla tavaroitamme, sillä huomenna alkaa matka kohti Suomea. Surullista. Toisaalta oikea aika lähteä, sillä hetkittäin tuntuu, etten kestäisi enää yhtään päivää kuskin kyydissä, joka tuntee kaupungin huonommin kuin minä, eikä suostu kuuntelemaan ajo-ohjeitani. Tai toisen, joka etsii sitkeästi Princesstreethotellia MG roadilta vaikka kuinka yrittää selittää, että se on katu Fort Cochissa, ja meidän pitää kääntyä takaisin Fort Cochiin, josta kuski lähti itsepäisesti ajamaan kymmenen minuuttia aiemmin vastalauseista huolimatta.

Samalla pahoittelut, jos joku on turhaan odotellut päivityksiä. Elämä on ollut niin hektistä viime aikoina, ettei ole ehtinyt postaamaan. Monsuunin alku toi mukanaan ihanan viileän ilman ja kun välissä on ollut sateettomia tai vähäsateisia päiviä, sisällä ei ole malttanut pysyä. Nyt viileämmällä ilmalla on tullut tehtyä varmaankin se kaikki, mitä ei aiemmin ole viitsinyt liian kuuman sään vuoksi. Ja sadepäivinä? Niinä on satanut niin paljon, että sitä on ollut pakko lähteä ulos asti ihmettelemään. Parhaimmillaan kaduilla on saanut veneilyfiiliksen veden liplatellessa auton pohjaa vasten ja katujen näyttäessä enemmänkin joilta. Kotona sitten yritän saada päivityspuolen kuntoon ja naputella tänne vielä muutaman tekstin. Ja laittaa paljon kuvia.

Mutta nyt, pakkausrumba odottaa...

Muut ovat oppineet tietämään tapamme hyvin, ehkä liiankin hyvin. Aamulla Jarmon ei enää tarvitse kysyä puuroa, kun sitä ehdotetaan ihan itse. Teekupit odottavat ruokalinjan päässä meitä valmiiksi täytettynä, emmekä enää koskaan saa vahingossa kahvia. Naapuriravintolan tarjoilijalla on joka kerta yhtä hauskaa tuodessaan meille "Chekin" "billin" sijaan.

Kuitenkin tiedän jo valmiiksi, mitä tulen kaipaamaan eniten. Tylsyyden huipentuma tulee iltaisin siinä, kun kotona käännän päälle vesihanan ottaakseni lasillisen kylmää, raikasta juomavettä. Täällä respan pojat naurattavat meitä joka ilta vesijärjestelyillään. Aluksi pyysimme vettä joka ilta aina kun tulimme syömästä, ja joka ilta saimme kaksi pulloa. Niin ryhdyimme pyytämään useampaa pulloa. Jossain vaiheessa saavutimme pisteen, jossa sana vesi lennätti huoneeseemme kuusi pulloa vettä. Sama kaava toistui, kunnes pääsimme vaiheeseen, jossa meille ehdotettiin vettä. Nyt olemme tilanteessa, jossa meitä odottaa yllätys joka ilta. Homma toimii normaalisti niin, että me pyydämme vettä respasta, ja respa lähettää juoksupojan asialle. Poika sitten tuo vettä huoneeseen perässä. Aluksi yllätys oli se, että vesi odotti huoneessa jo valmiina. Nyt välillä poika osaa odottaa meitä ovella. Paras oli se, kun respa oli varastoinut vesipullot pöydän alle, ja veteli niitä sieltä esiin taikurin elkein naama loistaen. Saattaa joskus olla pojilla yövuorossa vähän tylsää, hyvä jos voimme tarjota viihdykettä.

Toisaalta joskus rutiineista poikkeaminen voi olla vaikeaa. Toissapäivänä taksikuski mitään kysymättä ajoi meidät lähiravintolaan. Vasta siellä saimme kuskille väännettyä, että olemme menossa ihan muualle. Ja jos yrität kysyä jotain respasta, saatat saada ensin vastaukseksi "water?" "key is already there" "lunch coupons?" "yes" "no" ja vasta sen jälkeen, ehkä sinun kysymyksesi kuunnellaan.

Tiedoksi

Oikeasti, minä olen päivittänyt. Valitettavaa kyllä samalla olen tullut antaneeksi elävän todisteen omasta saamattomuudestani. Vai pitäisikö sanoa kiireisestä elämästäni. Uskomatonta kyllä, olen alkanut kirjoittaa Kettuvallamikirjoitusta jo yli viikko sitten. Vasta tänään sain sen valmiiksi ja esiin. Noloa kyllä, kirjoitus tulee näkyviin alkuperäisen päivän kohdalle. Mutta tiedoksi, uusin päivitys löytyy 24. päivän kohdalta :) Ups.