Kotiinpaluun aika

Tänään alan haikein mielin pakkailla tavaroitamme, sillä huomenna alkaa matka kohti Suomea. Surullista. Toisaalta oikea aika lähteä, sillä hetkittäin tuntuu, etten kestäisi enää yhtään päivää kuskin kyydissä, joka tuntee kaupungin huonommin kuin minä, eikä suostu kuuntelemaan ajo-ohjeitani. Tai toisen, joka etsii sitkeästi Princesstreethotellia MG roadilta vaikka kuinka yrittää selittää, että se on katu Fort Cochissa, ja meidän pitää kääntyä takaisin Fort Cochiin, josta kuski lähti itsepäisesti ajamaan kymmenen minuuttia aiemmin vastalauseista huolimatta.

Samalla pahoittelut, jos joku on turhaan odotellut päivityksiä. Elämä on ollut niin hektistä viime aikoina, ettei ole ehtinyt postaamaan. Monsuunin alku toi mukanaan ihanan viileän ilman ja kun välissä on ollut sateettomia tai vähäsateisia päiviä, sisällä ei ole malttanut pysyä. Nyt viileämmällä ilmalla on tullut tehtyä varmaankin se kaikki, mitä ei aiemmin ole viitsinyt liian kuuman sään vuoksi. Ja sadepäivinä? Niinä on satanut niin paljon, että sitä on ollut pakko lähteä ulos asti ihmettelemään. Parhaimmillaan kaduilla on saanut veneilyfiiliksen veden liplatellessa auton pohjaa vasten ja katujen näyttäessä enemmänkin joilta. Kotona sitten yritän saada päivityspuolen kuntoon ja naputella tänne vielä muutaman tekstin. Ja laittaa paljon kuvia.

Mutta nyt, pakkausrumba odottaa...