Muut ovat oppineet tietämään tapamme hyvin, ehkä liiankin hyvin. Aamulla Jarmon ei enää tarvitse kysyä puuroa, kun sitä ehdotetaan ihan itse. Teekupit odottavat ruokalinjan päässä meitä valmiiksi täytettynä, emmekä enää koskaan saa vahingossa kahvia. Naapuriravintolan tarjoilijalla on joka kerta yhtä hauskaa tuodessaan meille "Chekin" "billin" sijaan.

Kuitenkin tiedän jo valmiiksi, mitä tulen kaipaamaan eniten. Tylsyyden huipentuma tulee iltaisin siinä, kun kotona käännän päälle vesihanan ottaakseni lasillisen kylmää, raikasta juomavettä. Täällä respan pojat naurattavat meitä joka ilta vesijärjestelyillään. Aluksi pyysimme vettä joka ilta aina kun tulimme syömästä, ja joka ilta saimme kaksi pulloa. Niin ryhdyimme pyytämään useampaa pulloa. Jossain vaiheessa saavutimme pisteen, jossa sana vesi lennätti huoneeseemme kuusi pulloa vettä. Sama kaava toistui, kunnes pääsimme vaiheeseen, jossa meille ehdotettiin vettä. Nyt olemme tilanteessa, jossa meitä odottaa yllätys joka ilta. Homma toimii normaalisti niin, että me pyydämme vettä respasta, ja respa lähettää juoksupojan asialle. Poika sitten tuo vettä huoneeseen perässä. Aluksi yllätys oli se, että vesi odotti huoneessa jo valmiina. Nyt välillä poika osaa odottaa meitä ovella. Paras oli se, kun respa oli varastoinut vesipullot pöydän alle, ja veteli niitä sieltä esiin taikurin elkein naama loistaen. Saattaa joskus olla pojilla yövuorossa vähän tylsää, hyvä jos voimme tarjota viihdykettä.

Toisaalta joskus rutiineista poikkeaminen voi olla vaikeaa. Toissapäivänä taksikuski mitään kysymättä ajoi meidät lähiravintolaan. Vasta siellä saimme kuskille väännettyä, että olemme menossa ihan muualle. Ja jos yrität kysyä jotain respasta, saatat saada ensin vastaukseksi "water?" "key is already there" "lunch coupons?" "yes" "no" ja vasta sen jälkeen, ehkä sinun kysymyksesi kuunnellaan.