Lauantai-aamun aloitimme rehvakkaasti vuokraamalla oman veneen kahdeksi tunniksi. Näin ei toki ollut tarkoitus, mutta onnistuimme saapumaan satamaan, juuri kun isompi vene lähti ja kun puntarissa oli tunnin odotus tai reilu kahdeksan euron hinta päätä kohden omasta veneestä, niin voitte arvata kumpi voitti. Niin sitten kiertelimme katselemassa kaupunkia mereltä päin. Tosin sitä voisi paremminkin tunnin lauantai-aamustaan viettää kuin katselemlla intialaisia teollisuusalueita, mutta toinen tunti oli toki tämän odotuksen arvoinen. Intialaiset tuntuvat muuten olevan käsittämättömän ylpeitä kaikesta teollisuuteen vivahtavastakaan, ette usko kuinka monta tehdasta, patoa, öljyputkea tai muuta vastaavaa minullekin on jo ääni väristen esitelty.
Mutta tosiaan se toinen tunti, kaupunkia mereltä, paljon kalastajia, merilintuja, hyppiviä kaloja ja olo kuin julkkiksella kun jokainen mies ohikulkevissa veneissä vilkutti sinnikkäästi niin kauan kunnes tuli takaisin vilkutetuksi. Valitettavasti sää oli hieman sumea kuvaamiseen, mutta saatte näistä varmaankin käsityksen, miltä täällä näyttää.
Veneretken jälkeen vietimme hermoja repivät puoli tuntia pizzahutia etsimällä. Täällä paikkojen löytäminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Osoite saattaa olla sejase katu numero 2-5000. Ei paljon numero auta. Kun kysyt tietä, joka toinen näyttää yhteen suuntaan ja joka toinen toiseen. Ja kartasta ei ole apua, koska suurin osa kuskeista ei sitä osaa lukea (älkääkä luulkokaan, että auttaisi, että sinä osaat, koska yksikään ammattiylpeyttä tunteva kuski ei ota sinulta neuvoja vastaan, ei etenkään jos olet länsimaalainen ja vielä vähemmän jos olet nainen).
Seuraava suuntamme oli Serai beach. Vielä en ole uskaltanut laskea, montako harmaata hiusta sain matkalla. Tie halkoi kylän toisensa jälkeen ja oli kapea. Liikennettä oli paljon ja kuski tuntui ottaneen elämäntehtäväkseen ohittaa jokaikisen samalla tiellä liikkuvan ajoneuvon. Hinduksi kääntyminen alkaa houkuttaa, silloin minulla olisi ainakin uusi elämä tiedossa liikenneonnettomuudessa menettämäni jälkeen. Onneksi aaltojen kohina, pehmeä hiekka ja kylmä olut laannuttivat pahimman järkytyksen. Minä onnistuin jopa näkemään delfiinejä ravintolan terassilta poikien uimareissun aikana. Loppusilauksen päivälle antoivat vielä auringonlasku rannalla ja lopuksi taukoamaton salamointi jossakin lähellä mutta silti tarpeeksi kaukana.
Ja sunnuntai... Sunnuntaina olikin sitten helppo raahat Jarmo vielä yhdelle shoppailureissulle. No pakko oli, koska miehenkin on joskus ostettava kenkiä, ainakin, jos entiset meinaavat hajota palasiksi joka askeleella. Ja tottahan siinä nyt samalla nainenkin itselleen huomaamatta yhdet kengät ostaa (ihan oikeasti, niille oli tarve). Epäilen pienoista taktikointia, suurin osa kaupoista kun oli kummallisesti kiinni, vaikka minulle oli toista etukäteen vakuutettu. Jälkikäteen vain sanottiin, että olipa mukava shoppailureissu, kun ei tarvinnut niin monessa kaupassa käydä...
Niin, ja se kommenttiloota... Meninpä kehumaan liian aikaisin omia humanistin ATK-taitojani. En minä tiedä miksi, mutta välillä se toimii ja välillä se ei toimi. Ei siis syytä paniikkiin. Kyllä minä kirjoitan, ja olen oikeasti ihan kauhean otettu kun olen kuullut kuinka moni ihminen tätä on lukenut ja yrittänyt kommentoida. Iso kiitos kaikille yrittämisestä. Toivottavasti jaksatte kommentoida vielä tulevaisuudessa yritämme täällä saada poikkitieteellisellä yhteistyöllä kommenttilootan kuntoon kunhan aikaa löytyy.
1 kommentti:
Hyvin kommentit toimii... Kaikki ei vain osaa...
Lähetä kommentti